Pikkusukka ja pikku Wee

Näköjään jää taas ihan vallan viikonloppu painotteiseksi nämä minun kirjoitukseni. Tänään pikkulikka könysi puoli kuuden pintaan kainaloon nukkumaan, enkä sitten enää saanut unta. Ollaanpa sitten molemmat pystyssä. Likka aamupalansa kanssa katsoo Junioria ja minä kökötän koneella. Tosin pesukone on laitettu jo pyörimään. Yritän käynnistellä varovasti lauataita, kun yleensä minulle napsahtaa se migreeni joka armas lauantai, kun olisi aikaa tehdä asioita ja huilata, siivota jne... Siitä sitten meneekin koko viikonloppu pieleen tosi "kivasti", kun toipuilee. Miisukalle sain vihdoin hommattua sen ihanaisen Molon haalarin, jota koko alkutalven olen kuolannut. Haalarista tuo ei niin ole enää välittänytkään, mutta tämän kelpuutti. Molo polaris deers. kuva lainattu netistä. Ensi viikon kalenteria katselin tuossa kahvia keitellessä, tuskanhiki valui vaan selkää pitkin. Niin paljon ja joka päivälle kaikkea. Oma kaulanalueen ultra on maanantaina. Koitan olla kovasti jännittämättä...

Kirjoittelen taas ajan salliessa paremmin, mutta nyt pikaisesti. Tässä pääpiirteittäin: Halloweenia likat kovasti tuossa juhlivat, olen itse saanut silmälasit, Vernuli juhlii 9-vuotis synttäreitä viikonloppuna, kovasti ollaan sairasteltu kukin vuorollaan. Pikku mini tälläkin hetkellä kipeänä. Paremmin taas jatkan, kun jaksan. Nyt aamuvuoron jäljiltä ei kulje sen paremmin ajatus, kuin tekstikään. Vähän jouluisia valoja laiteltiin, kun lunta saatiin(joka tosin jo suli poiskin )

Niitä riittää syksylläkin. Ei ole pelkkiä kevään puuhia meillä :) Tässä on tapahtunut kaikennäköistä, surua ja murhetta on riittänyt. Pelkoa pahasta sairaudesta, syvää masennusta, rakkaille ihmisille vakavia sairauksia, epävarmuutta perheen toimeentulosta jne.. Olen koittanut koossa pysyä ja murtunutkin välillä, välillä menty lääkkeiden avulla, välillä ilman. Kainaloita asti uponnut jälleen masennuksen, ahdistuksen ja epätoivon suohon, koittanut höttöisen maan tuella nousta ylöspäin, matka on ehkä vieläkin kesken.. Masennuksen aikaisemminkin sairastaneena, tiesin kyllä mikä reitti on kuljettavana taas, kuinka pitkä matka edessä, että voi taas luottaa elämään ja sen kantavuuteen. Vieläkään ei ole hyvä olla, hetkittäin kyllä ja jaksan paremmin jo. En nukahtele keskelle olohuoneen lattiaa, kesken leikin lasten kanssa. Tai unohtele ihan niin paljon asioita ja sanoja. Ei valu tuskanhiki jonkun tullessa kylään. Minä olen valitettavasti aina oireillut fyysisesti psyykkisiin ongelmiin. ...

Kun piti ehtiä niitä ompeluitakin vaan toisin taas päätettiin minunkin puolestani. Koko armas perhe sairastui tuohon ainakin minulle, yhteen maailman kamalimpaan kaatajaan.... VATSATAUTIIN! Ensin Pikkusukka oli potilaana perjantain ja lauantainakin vielä hiukan huonona ja väsähtäneenä. Ajattelin olevan vain jotakin pikaisesti ohi menevää ja meille muille tuskin niin tarttuvaa. Jossakin mielen perukoilla kummitteli hämärä muistikuva siitä, kuinka olin kuullut kyseistä tautia olevan vähän joka paikassa liikkeellä. Parin vuorokauden varoituksella tulee koko sakille ja ihan varottamatta, muutamassa tunnissa.. Kuinka ollakkaan, itselläni oli hiukan outo olo maanantaina töissä ja olo vain huononi iltapäivää kohden. Jossakin vaiheessa töihin tuli puhelu Poksulin opettajalta, että tyttö oli todella huonovointinen ja päänsärkyinen. Ajattelin sen olevan migreenikohtaus, joita likalla on ollut ennenkin. Sovimme, että tyttö lähtee kotiin lepäilemään ja ottaa lääkettä. Töistä, kun ehdin päiv...