Pikkusukka ja pikku Wee

 Muutama kuva päivää paria ennen lunta, aamulla aikaisin työbussipysäkille kävellessä: Tässä pikku hiljaa lapset aloittelevat joulun odotusta. Tai kaippa ne jo sitä enemmänkin hehkuttaisivat, vaan ei ole oikein ehtinyt taas pysähtyä miettimään. Tänään äitini soitteli minulle jo viidennestä kuolemantapauksesta tässä. Alkaa olemaan kyllä aika hurjaa tämä. Tai sitten sitä on vaan tulossa vanhaksi. Itselläni on työpaikan porukan kanssa pikkujoulut ensi viikonloppuna. Niitä tässä odottellaankin ihan innolla. Joskos vähän saisi päätä relattua ja ajatuksia jonnekkin muualle taas välillä. Eihän ne asiat siitä miksikään muutu, mutta onpahan muuta puuhaa... Tännekkin saatiin oikein kunnolla lunta, joten siitä on nyt nautittu sekä työssä, että kotona. Onhan tuo maisema niin kaunis. Järvi ei ole vielä jäätynyt, joten kontrasti on aika jännä, kun tuohon rantaan lähtee kuoniksen kanssa kävelemään. Eli siis tuon meidän koiran ;) Tässä pihasta kuvaa. Tai taitaa olla muistaakseni ...

On kuunneltu viimeaikoina paljon joululauluja. Ennen rakastin kaikkia iloisia ja reippaita joululauluja, vieläkin toki tykkään kovasti, mutta nyt mukaan mahtuu hiukan haikeampiakin versioita. Sydämeeni joulun teen, on varmasti yksi suosikeistani. Tulkoon joulu, ehkä tämän vuoden lempilauluni. En tiedä johtuuko sairasteluista, vai mistä, mutta nuo kaksi on kuunneltu varmasti puhki aika pian :) En välitä ollenkaan Vesa-Matti Loirin joululauluista, ei ole mun makuun hänen äänensä ollenkaan, kuten en pidä myöskään Karita Mattilasta. No ehkäpä opin, tai sitten en tässä iän myötä heidänkin lauluaan kuuntelemaan. En kyllä yleensäkkään ole voinut sietää oopperaa, ihan kamala painajainen olisi minulle, jos joutuisin istumaan kaksi tuntia jossakin salissa kuuntelemassa, kun joku sopraano päästelee... Jaiks... Toinen mistä en välitä on baletti, nounou... Eli en siis ole tässä mielessä kovin kultturelli ihminen. Mikäli se siis mitataan tuollaisten asioiden tölläämisellä. Nautin kyllä ...

pöllönen myyjäisiin, väärinpäin kuva Miisukan paituli, joka ollut työnalla jo pitkään, vaan koskaan ei tahdo ehtiä, vihdoin valmis! Vielä täytyisi jatkaa ompeluksia. Pikkasen sain aamusella ompeluhommia tehtyä. Taas vaan aika taitaa loppua kesken. Koulupöytää pitäisi lähteä etsimään likkaselle ja kaupasta hakeen vähän evästä kaupasta... Huoh Tarttis varmaanki nousta puolesta yöstä ylös, että kaiken ehtisi tehdä. Toisaalta, kun illalla imuroi vielä yheksän jälkeen, täytyy sitä kai joskus nukkuakkin?

Pikku hiljaa lähestyy joulu ja myöskin ne joulumyyjäiset. Ensi viikon torstaina olisi jälleen nuorempien lasteni koululla joulumyyjäiset, joihin pitäisi ommella jotakin. Kaiholla katselin viime vuoden kuvia, kun vielä kotona olin nuorimman kanssa. Kuinka valtavasti olen jaksanut tehdä kaikkea, ommellut kasapäin pehmo pöllöjä, pehmopossuja ja vaikka mitä. Sukkaa, tumppua ja kaulahuivia tuli mummulta. Tänä vuonna en ole edes jaksanut aloittaa vielä. Tänä viikonloppuna suunnittelin aloittavani tekemään, mutta ei tahdo nyt millään onnistua. Meidän perheessä mennyt aina vaan pahemmaksi tämä "kukaan muu ei tee mitään"-juttu. Eli tällä hetkellä IHAN AIKUISTEN OIKEASTI kukaan muu ei todellakaan tee mitään. Olen kyllä koittanut pyytää, käskeä, olen jättänyt tekemättä. Ei auta. Kyllä nuo ennemmin kaivavat, vaikka tuolta "parempien astioiden" kaapista astioita, kuin täyttävät tai tyhjentävät tiskikonetta. Tänään mieheltä kysyin, että viitsisitkö tyhjentää tuon tiskikoneen, ...

Tosiaan taas luvattoman pitkää taukoa pitänyt tässä kirjoittelussa. Talvi on tullut oikein kunnolla myös meille. Tän aamun hyytävä herätys oli pakkasta -22 C. Pikkasen pisti puntit vipattamaan ja pukemaan villapaitaa päälle. Koitin meidän tämän aamuisesta vieraastakin "lintulaudalla" saada kuvaa, mutta kaveri oli hieman ujo kuvaan. Miltei joka päivä se tuossa hengailee, mutta harvoin sitä ehdin kuvaamaan. Kuva hieman vääristää totuutta, koska ks. lintu on oikeasti reilusti kissaa isompi kooltaan, oikein muhkea (paisti) ;) herra fasaanihan se siinä. Syksyllä oli vielä rouvakin seurana ja kolme poikasta Tässä välissä oli nuo joulumyyjäisetkin ja kaikki pöllötkin menivät kaupaksi ja muutama tilauskin tuli lisäksi. Mullei aina ihan putkeen mee nää kuvaukset, vähän nenua kutittaa tai jotakin Miisukan haliessa, mutta myyjäisiin lähdössä ollaan äiti ja sen tytär :) Lumi piristää kummasti mieltä. Tykkään niin kovasti talvesta, ihan mun suosikki vuodenaika. Ei ha...

Taivaan täydeltä satanut jo ties montako päivää. Ulos ei päästä, Canal Digitalia tuijotetaan päivät pitkät. Äääh, ahdistavaa. Ei niinkään äidin mielestä, mutta Miisukassa alkaa sisällä oloilu jo näkyä. Eilen olimme toki liikkeellä, kun vaareja kävimme onnittelemassa, mutta sisällä siellä kylässäkin oltiin. Kun sataisi edes lunta. Tuossa vesisateessa ei sinänsä mitään vikaa ole, itse tykkään kovasti syksystä, mutta nuo pienet ihmiset, kun tarvitsevat tuota ulkoilua hieman erilailla, kun me isommat. Ja itse käyn kuitenkin juoksemassa joka ilta, kun vain ehdin, pääsen ja jaksan. Alla muutama pikainen otos, jotakin ihme kuvatuksia, kun ei nyt muutakaan ole. Tuossa omassa hikilenkin jälkeisessä kuvassa ei kyllä kehumista ole, mutta laitetaan nyt sekin tänne :) hyvin venyy vielä, ns. salmiakkivenytys, eli jalkapohjat yhteen, kantapäät kiinni(tai mahdollisimman lähelle haaraa), polvia alaspäin, mulla ne putoavat lattiaan, taivutan vielä itseni tuohon päälle, kun muuten ei veny yhtään :)...