Pikkusukka ja pikku Wee

kuva lainattu babyshopin sivuilta  Päädyimme Minin kanssa Kuopukseen vaateostoksille, takkia etsiessämme. Siihen hatanpäänvaltatien liikkeeseen, koskaria vastapäätä. Toisessahan(kehräsaaressa) on kotimaiset merkit, tuossa missä kävimme ulkolaiset. Miisukka päätyi omasta valinnastaan ja minun aavistuksenomaisesta vastustuksestani huolimatta siihen Molon kettutakkiin(hopla fox). Takki näytti mun silmiin ihan poikakuosilta ja siinä oli sellaista tietyn vihreää, josta en oikein pidä. Eikä oikein housujakaan ole, kuin mustat tuon kanssa yksiin..... Äääääh... No sanottakoon Minin puolustukseksi, että on kyllä takkia tunnollisesti pitänyt.  Vähiin on taas jäänyt kirjoittelut, mutta koitan nyt tässä kevättä ja kesää kohden ehtiä hieman ahkerammin tähän koneeni ääreen istahtaa. Nykyään tulee hoidettua monet hommat vain ja ainoastaan puhelimen kautta. Kuviakin piti laittaa kovasti, mutta kuinka ollakkaan kamerastani on patterit lopussa ja digijärkkäri on mennyt ...

Eipä tässä ihmeitä, kunhan jotakin näin sunnuntain ratoksi tänne kirjoittelen. Aavistuksen alkanut ahdistus helpottaa, toiset päivät menevät paremmin, kuin toiset. Pahimpiä ovat nämä lomat ja viikonloput, kun ollaan kotosalla. Töissä on muuta ajateltavaa ja puuhaa. Reippaita aamulenkkejä herra Kuonopään kanssa olen tehnyt, tosin tänäaamuna järvenrantaa kävellessämme olin liki varma, että otsa jäätyy justiinsa, lämpöisestä villamyssystä huolimatta. Aivan hervoton viima puhalteli ja lumi pöllysi. Kaksi pientä puutakin joutui tuulelle antautumaan ja maahan heittäytymään pitkin pituuttaan. Kera 11-pakkasasteen tuo oli aikas vilpoista ulkoilua tuossa viimassa. Ei se sitten tuolla metsässä enää niin tuntunutkaan, tosin jalkakäytävää, kun pätkän kuljimme, oli mahdoton erottaa missä on jalkakäytävän reuna ja missä autotie. Komiat oli kinokset jalkakäytävällekkin tuuli puhallellut. Tätä tuossa mietinkin kävellessäni. Autotiet nimittäin oli aika hyvin puunattu puhtaaksi... Mutta tottahan...