Pikkusukka ja pikku Wee

Bussilla köröttelin töistä kotiin. Katselin kaunista lumista maisemaa ja hitaasti pimenevää iltaa. Aamulla oli pimeää, kun töihin lähdin ja taas oli pimeää, kun töistä palasin kotiin. Tuolta bussipysäkiltä, kun kävelin kotiin päin, alkoi olla se, niin kutsuttu sininen hetki. Järven jäällä oli utuista lunta, joka kimalteli, kuin miljoona timanttia. Puiden varjot piirtyivät tummemman sinisinä lumeen. Niin kaunista. Pysähdyin hetkeksi ja vain nautin Tästä luonnon upeasta maiseman maalaamisesta.

Tätä uutta vuottakin tässä päässyt pyörähtämään jo tovi. Töihin palailtiin tuossa loppiaisen jälkeen. Apuli aloitti viimeisen lukukautensa peruskoulussa. Miisukka ilmoitettiin eilen eskariin. Voihan sniif, mihin tämä aika on mennyt. Mun pikkuinen... Kovilla pakkasilla on meitä koeteltu tässä, kolmeakymmentä hipoen menty muutama päivä. Nyt on ollut "vain" -20-22-astetta. Ilkee jo mennä koirankin kanssa tuohon järven jäälle reippailemaan. On sen verran lauhempaa. Kyllä se ikävästi niskaan ja naamaan ottaa, kun sopivasti viima käy, vaikka mitä päälleen pukisi. Tältä aamulta järveltä. Aamulenkkiä herra kuonopään kera Eiliseltä lenkiltä järveltä Vähän tässä koitin ommellakkin, kun Miisukka halusi neuletunikan, jossa olisi hänen unilampaansa??!!?? Hänellä siis on tuollainen Pentikin unilammas, pupun lisäksi unikaverinaan. Ärsyttävintähän tuossa oli se, että tuo silitettävä tukikangas ei tietenkään suostunut tarttumaan tuohon neulekankaaseen. Vaati pientä fu...

 Muutama kuva päivää paria ennen lunta, aamulla aikaisin työbussipysäkille kävellessä: Tässä pikku hiljaa lapset aloittelevat joulun odotusta. Tai kaippa ne jo sitä enemmänkin hehkuttaisivat, vaan ei ole oikein ehtinyt taas pysähtyä miettimään. Tänään äitini soitteli minulle jo viidennestä kuolemantapauksesta tässä. Alkaa olemaan kyllä aika hurjaa tämä. Tai sitten sitä on vaan tulossa vanhaksi. Itselläni on työpaikan porukan kanssa pikkujoulut ensi viikonloppuna. Niitä tässä odottellaankin ihan innolla. Joskos vähän saisi päätä relattua ja ajatuksia jonnekkin muualle taas välillä. Eihän ne asiat siitä miksikään muutu, mutta onpahan muuta puuhaa... Tännekkin saatiin oikein kunnolla lunta, joten siitä on nyt nautittu sekä työssä, että kotona. Onhan tuo maisema niin kaunis. Järvi ei ole vielä jäätynyt, joten kontrasti on aika jännä, kun tuohon rantaan lähtee kuoniksen kanssa kävelemään. Eli siis tuon meidän koiran ;) Tässä pihasta kuvaa. Tai taitaa olla muistaakseni ...

tähän väliin. Mutta siitä en nyt isommin. Monta kuolemantapausta, neljät hautajaiset... Kaksi todella hyvää ystävää... Vernulin 10-vuotis synttärit, joulun odotusta lapsilla, itsellä paljon tutkimuksia, tähystyksiä jne.. Ensi viikolla suolistoa taas tähystellään... En oikein jaksa nyt keskittyä tähän kirjoittamiseen, vaikka se vissiin vähän helpottaisikin. Lunta ollaan vihdoin saatu tännekkin. Myöhemmin taas lisää see you <3

Eipä tässä ihmeitä, kunhan jotakin näin sunnuntain ratoksi tänne kirjoittelen. Aavistuksen alkanut ahdistus helpottaa, toiset päivät menevät paremmin, kuin toiset. Pahimpiä ovat nämä lomat ja viikonloput, kun ollaan kotosalla. Töissä on muuta ajateltavaa ja puuhaa. Reippaita aamulenkkejä herra Kuonopään kanssa olen tehnyt, tosin tänäaamuna järvenrantaa kävellessämme olin liki varma, että otsa jäätyy justiinsa, lämpöisestä villamyssystä huolimatta. Aivan hervoton viima puhalteli ja lumi pöllysi. Kaksi pientä puutakin joutui tuulelle antautumaan ja maahan heittäytymään pitkin pituuttaan. Kera 11-pakkasasteen tuo oli aikas vilpoista ulkoilua tuossa viimassa. Ei se sitten tuolla metsässä enää niin tuntunutkaan, tosin jalkakäytävää, kun pätkän kuljimme, oli mahdoton erottaa missä on jalkakäytävän reuna ja missä autotie. Komiat oli kinokset jalkakäytävällekkin tuuli puhallellut. Tätä tuossa mietinkin kävellessäni. Autotiet nimittäin oli aika hyvin puunattu puhtaaksi... Mutta tottahan...

Viimeistä lomapäivää viedään tänkin talvi/joululoman osalta. Ulkona paukkuu kunnon pakkaset, miltei -20 astetta hipoo mittari ja minä mietin täällä sisällä, että mitä sitä laittaisi päällensä, että koirasen voisi viedä pissalle. Sisälläkään ei meillä mikään päätä huimaavan lämmin ole, mutta siinä 19-20 astetta kuitenkin, eli ihan riittävästi. Huomaa hyvin, kun on pidempään asunut omakotitalossa, jossa siis tätä lämmityslääniä on reilusti ja on tottunut tähän hiukan miedompaan lämpöön, menee sitten visiitille jonnekkin kerrostaloon... Hiki tulee kyllä kohtuu nopsaan, usein lämpötila on kuitenkin siellä 23-25 astetta... huhhuh :) Silloin, kun itse asui kerrostalossa, oli aivan jäässä, kun meni kylään johonkin vanhempaan omakotitaloon, varsinkin talvipakkasilla. No kaikkeen kai tottuu, niinhän sitä sanotaan. Koitan kovasti keksiä itselleni tekemistä, pysyisi ajatukset edes jonkinmoisessa kuosissa, ei hyökyisi päälle jatkuvasti ja ihan kaikki. Tiettyjä asioita en voi ajatella olle...

Tässä nautimme lapsosten kanssa ihanasta kiireettömyydestä. Hiihtolomaa vietellen. Poikanen,  perheen Iso Veli pääsi tutustumaan Heurekan näyttelyyn mummun ja vaarin kanssa. Poika on aina ollut kiinnostunut ks. aiheista, joten oli ilmeisen nappi-idea :) Yksi kappale serkkutyttöä on tässä meillä ollut kyläilemässä ja omillakin plikoilla on sitten hieman enemmän puuhaa. Ovat käyneet luistelemassa, laskemassa mäkeä, uimahallissa ja kaikkea muutakin puuhaa.. miisukan takki Löysin ihanan virkatun neuletakin kuvan, muistaakseni facebookin kirppikseltä. Äidilleni kuvaa näytin ja kysäisin, että osaakos hän sellaisen tehdä Miisukalle. No nyt on äitini ahkeroinut ihanan takin Miisukalle, Miisukan 9kk:tta nuoremmalle serkkupoijalle ja tuloillaan on vielä ainakin 10kk:tta nuoremman serkkuplikkasen takki. Ihana ahkera mummu ja kuinka kauniita neuletakkeja. Hänelle sanoinkin, että kannattaisi niitä tehdä myyntiin tai tilauksesta. Takit oli siis tehty virkkaamalla, seitsemän...

Nimittäin joulu. Se lähestyy hiljaa hiipien, tunnelmaa kasvattaen. Musiikkina, valoina, väreinä, tuoksuina, tunteena, niin ennen kaikkea se on tunne, joka asettuu sydämeen pikkuhiljaa... Itse olen viimeisen päälle joulu ihminen, rakastan joulun tuomaa tunnelmaa, odotuksen tunnetta lasten silmissä. On ihana rakentaa omille lapsilleen sitä tunnelmaa ja niitä muistoja, joita he sitten aikuisena voivat siirtää kenties eteenpäin, tai joille he voivat rakentaa omat joulunsa ja omat muistonsa, omille lapsilleen :) Vielä en jaksa miettiä sitä outoa tunnetta, joka hiipii hiljaa mieleen joulun pyhien jälkeen. Toisaalta helpotusta, toisaalta haikeutta, taas yksi joulu mennyt. Mihin kummaan tämä aika menee? Kuka sitä nielee tällä vauhdilla, mihin kummaan on kadonnut kymmenen vuotta? Mitä ihmettä tapahtuu, aika vain kiitää ohitse kiihtyvällä tahdilla, joulut siinä sivussa. Itsenäisyyspäivää juhlistimme käymässä veljelläni kylässä. Lisäksi perheen iskä lähti ilotulitusta katsomaan keskus...

Tosiaan taas luvattoman pitkää taukoa pitänyt tässä kirjoittelussa. Talvi on tullut oikein kunnolla myös meille. Tän aamun hyytävä herätys oli pakkasta -22 C. Pikkasen pisti puntit vipattamaan ja pukemaan villapaitaa päälle. Koitin meidän tämän aamuisesta vieraastakin "lintulaudalla" saada kuvaa, mutta kaveri oli hieman ujo kuvaan. Miltei joka päivä se tuossa hengailee, mutta harvoin sitä ehdin kuvaamaan. Kuva hieman vääristää totuutta, koska ks. lintu on oikeasti reilusti kissaa isompi kooltaan, oikein muhkea (paisti) ;) herra fasaanihan se siinä. Syksyllä oli vielä rouvakin seurana ja kolme poikasta Tässä välissä oli nuo joulumyyjäisetkin ja kaikki pöllötkin menivät kaupaksi ja muutama tilauskin tuli lisäksi. Mullei aina ihan putkeen mee nää kuvaukset, vähän nenua kutittaa tai jotakin Miisukan haliessa, mutta myyjäisiin lähdössä ollaan äiti ja sen tytär :) Lumi piristää kummasti mieltä. Tykkään niin kovasti talvesta, ihan mun suosikki vuodenaika. Ei ha...

Muutama otos Vernulin kaverisynttäripöydästä ja sitten sukulaissynttäreiltä itse sankarista. Jäi tuo kuvien otto kyllä ihan vaiheeseen jostakin syystä. En vaan tahdo koskaan muistaa tuota kameraa kaivaa esille. Positiivista oli tuo säätiedotus ensi viikolle. Lupasivat pakkasta ja luntakin tänne meille. Kyllähän sitä silloin jossakin vaiheessa tuli jonkin verran, mutta äkkiä tuo vesi sen imaisi lorinana tuonne maan kätköihin. Into piukeena odotellaan, joskos sitä nyt sitten alkaisi tuprutella oikein kunnolla. Koristeita olen ostellut kohtalaisen säästeliäästi tälle talvelle, mutta nuo tämän vuoden "se juttu" on höyhenet ja niistä värkätyt ihanan pehmoiset kaikki koristukset. On palloja kuuseen, höyhenhelmaisia enkeleitä jne.. Mä olen ihan myyty noihin valkoisiin, huurrettuihin ja hopealta ja helmiltä kimmelteleviin koristeisiin. Voisin huurruttaa joulukuusenikin sellaiseksi utulumiseksi :) Mikä lie lumenpuutteesta johtuva nyrjähdys on iskenyt. No jos tuo ...

Taivaan täydeltä satanut jo ties montako päivää. Ulos ei päästä, Canal Digitalia tuijotetaan päivät pitkät. Äääh, ahdistavaa. Ei niinkään äidin mielestä, mutta Miisukassa alkaa sisällä oloilu jo näkyä. Eilen olimme toki liikkeellä, kun vaareja kävimme onnittelemassa, mutta sisällä siellä kylässäkin oltiin. Kun sataisi edes lunta. Tuossa vesisateessa ei sinänsä mitään vikaa ole, itse tykkään kovasti syksystä, mutta nuo pienet ihmiset, kun tarvitsevat tuota ulkoilua hieman erilailla, kun me isommat. Ja itse käyn kuitenkin juoksemassa joka ilta, kun vain ehdin, pääsen ja jaksan. Alla muutama pikainen otos, jotakin ihme kuvatuksia, kun ei nyt muutakaan ole. Tuossa omassa hikilenkin jälkeisessä kuvassa ei kyllä kehumista ole, mutta laitetaan nyt sekin tänne :) hyvin venyy vielä, ns. salmiakkivenytys, eli jalkapohjat yhteen, kantapäät kiinni(tai mahdollisimman lähelle haaraa), polvia alaspäin, mulla ne putoavat lattiaan, taivutan vielä itseni tuohon päälle, kun muuten ei veny yhtään :)...

Tännekkin vihdoin saatiin sitä paljon kaivattua lunta, josta kylläkin suurin osa on tämän päivän aikana kadonnut maan uumeniin lotisevana purona ja litisevinä lätäköinä. Voi sitä riemun määrää, kun ulos menimme pikku Miisukan kanssa lunta ihmettelemään. Mitä kumman tavaraa tänne on paiskottu piha täyteen. Omituista valkoista jauhoa, kylmää ja märkää... Omituista :) Pakkasta oli sen verran mukavasti, että uskalsin Miisukalle laittaa uuden TIcketin haalarin päälle. Hieman omaa hölmöyttäni(ja turhamaisuuttani) väri on todella arka, hento vaaleanpunainen. Mutta haalari on NIIN suloinen. Päähän laitettiin vielä hyvin lämmittävä Lindexin peruspipo. Uusi, mutta tuskin kylmimpien pakkasten kestävä, ainakaan ilman alulakkia. Ja Reimatecin varellliset talvikengät hoitivat hommansa vallan hyvin. Kivaa ainakin oli. Iltasella Kepuli vei vielä Pikkusukan pulkkailemaan ulos ja tästäkös se riemu syntyi. Pikkusukka oli niin tohkeissaan, ettei mitään rajaa :) Kissa Cassius on erik...