Pikkusukka ja pikku Wee

Käytiin tänään nappaamassa Poksuli ja Ruffe haukkunen kotiin mökiltä. Poksu siellä olikin jo viikon verran aikaa vietellyt ja vaarin ja mummun kanssa oleillut. Kepuli jo eilen kotiutui, kun tänä aamuna leirille lähtö oli edessä. Aamusella matkaan lähetin neitosen, yhden yön ehti kotona nukkua ja taas viikoksi tuonne metsän keskelle leiriä viettämään. Menevää sorttia nuo lapset näin kesällä. Enemmän niitä ehtii morjestella tuossa kouluaikaan. Kesälomalla saa perään huudella, jos mielii kerran pari kuukaudessa nähdä. Samaan aikaan ei kotona ole, kuin sattumalta tai pakon edessä, jos on juhlia tms. Pikkuneiti ihanainen ratsasi tänään äidin laukun ja kauppakassin lisäksi mun irttaripussin. Noitapillit tekivät kauppansa. Mä nyt vähä maistelin vaan, ei siitä mitään haittaa oo...vai? Mitä sotkua ja likaa, ihan puhdashan mä oon. No niin, nyt on kuvattu. Tulihan mun hienot pinkit kynnetkin kuvattua? Juu sotku oli ihan kiitettävä. Lisäksi likka oli ovelana liimannut puoliksi im...

Kuvan kissat eivät siis ole mummulasta. Ja mikäs siinä, muutoin ei haittaa, mutta myös buranaa menee kolmatta päivää :( . En tiedä tottuukos nää mun silmäraasut ikinä tuohon valoon? Ehkä sitten loppukesästä, kun alkaa se aurikoisin aika olla ohitse. Keväällä olisi muutoin nuo kelit armolliset, kun se keli ei vielä ole kovin kuuma, mutta, mutta.... Aurinko paistaa vielä niin matalalta, että näin migreeniherkkänä ihmisenä joudun kaikkien lasteni riemuksi pitämään sisälläkin välillä aurinkolaseja. Ulos ei voisi kuvitella ilman niitä menevänsä. Alkukesällä migreeni aika yleensä on huipussaan, kun alkaa olemaan kuuma. Se yhdistettynä aurinkoon...voihan huoh... Ehkä tästä syystä olen aina ollut enemmän talvi-ihminen. Muistan jo nuoruudestani tuon. Keväällä myös lumen ja auringon yhdistelmä on aika "tappava". Tänä keväänä kuitenkin jotenkin riemulla odotan, kuinka Miisukka nauttii kesästään. Ensimmäinen kesä, kun Miisukka kunnolla kävelee, hyppii trampoliinilla ja tykk...

Eilen sitten viimein saimme Miisukalle sen C-lausunnon postitse.  Aamusella aloin netissä täytellä Sitä hakemusta sairaanlapsenhoitotukea varten. Tai taitaa olla nykyisellään nimellä vammaisen lapsen hoitotuki(ilmeisesti siksi, ettei vaan kukaan osaisi sitä ihan perussairauksiin hakea).Vitsipä tämä siis edellä oleva...  Miisallekkin lääkärit tätä suositteli haettavaksi, koska häntä kuitenkin tuon korvakierre opereissonin vuoksi joudutaan(saadaan) hoitamaan kotona. Ei kestäisi millään päikkyjen pöpöhyökkäystä. Eli saadaan ehkä ne korvaset joskus putkitettuakkin ja silleen.. Hirveen urakan jälkeen sain, kuin sainkin tuon kivan nelisivuisen KELA:n lomakkeen täytettyä, jossa kysyttiin suunnilleen kalsareiden koosta lähtien kaikki. Ihmettelen sitäkin, kun tuossa lausunnossa ja liitteeksi tulevissa lääkäreiden papereissa kyllä ilmenee jo miltei kaikki, tilinumeroa lukuunottamatta. Mutta mitäs sitten, meidän ihana uuden uutukainen, tähän asti (nämä pari kk:tta, kun on ollut...