Pikkusukka ja pikku Wee

Ois aika väsähtänyt olotila. Päivä puuhailtu kaikenmoista, kaksi hoitolapsosta ollut tän päivän seurana. Toinen vain 4-päivää Miisukkaa vanhempi. Ihana pieni automies. Ei sitä enää muistakkaan, kuinka nuo pienet miehet ovat niin tohkeissaan autoista. Oma "pieni" poika on vasta 13-vuotias :O Oli ihana katsella, kuinka autot veivät pitkäksi aikaa kaiken huomion. Kuinka pieni mies jaksoi aivan, kuin lumoutuneena ajella pikkuautolla ja katsella, kuinka ne pyörät pyörivät. Perheen Isikin tuossa illalla pikkuautoja noukkiessaan totesi, että onpas mukava pitkästä aikaa kerätä pikkuautoja lattialta. Ei edes muistanut, koska viimeksi näin olisi ollut. Mukavasti päivä meni kuitenkin. Toiseksi nuorimmalla oli mukavaa, kun seurana oli häntä vain muutamaa kuukautta nuorempi neitonen. Trampoliini sai varmasti enemmän pomppuja, kuin koko kesänä yhteensä, niin paljon tytöt siellä viihtyivät ja pomppivat. Illalla oli vielä vanhempainyhdistyksen kokous ja siellä lupauduinkin jakamaan ne e...

Istahti tämä mamma tähän koneen ääreen. Kävi kurkkaamassa onko pari suosikki blogia vielä saanut lisä tekstiä. No eipä ollut. Meillä talo mukavan hiljainen, isommat lapset ovat yläkerrassa. Kaksi heistä ollut untenmailla jo jonkin aikaa, vanhin juttelee kamujensa kanssa vielä skypellä. Vanhin likka syventyneenä johonkin romaaniinsa. Mies meni nukuttamaan Miisukkaa ja minä lähdin koiran kanssa juoksulenkille. Ihana oli huomata, että miltei viikon tauosta huolimatta jalat rullasivat alla, kuin itsestään. Kadut olivat hiljaisia ja pimeitä, vain hiljainen juoksutossujen kumina kuului. Niin ja Ruffelin tassujen rapina :) Kurvasin kotipihaan ja suoraan sisälle, ison vesilasillisen jälkeen lämpöisenä odottavaan saunaan. Nyt vain istuskelen saunan jäljiltä, nautiskelen olostani ja talon hiljaisuudesta. Joskus elämä vain tuntuu niin mukavalta. Mökkirannasta talvella otettu, Rudolf katselee maisemia