väsyneen äidin ahkera apulainen
Taas mennyt tässä luvattoman kauan, kun blogia olen muistanut päivitellä. Jotenkin ihan muissa maailmoissa tämä aika juossut. Äiteellä täällä hermot paukkuvat harva se päivä. Kiukkuinen hirmu, tunnustan. Iltaisin poden hirvittävän huonoa omaatuntoa jatkuvasta karjumisesta ja ärjymisestäni. Äh, ei vaan jotenkin hermot tahdo millään piisata. Kauhulla odotan jo alkanutta syyslomaakin. Kuinka ikinä jaksan aamusta iltaan ittekseni kuunnella tätä laumaa?? Normaalisti sentään muutaman tunnin ovat koulussa. Muuten kaikki yleensä menee ihan hyvin, mutta nuo kaksi omilla erityispiirtellään olevaa vie "hieman" aikaa ja sitä energiaakin päivistä. No päivä kerrallaan. Ehkäpä me askartelemme normaalia enemmän ja otamme hieman lunkimmin. Kun itsellenikin saisin iskostettua asian. Joka päivä EI OLE pakko imuroida ja siivota illalla kaikkea pois lattioilta ja silleen.. Mihinkä sitä tavoistaan pääsee...huoh Miisukka pikkuinen on kovasti kotileikkejä touhunnut viimeaikoina. Nuket saavat...