Pikkusukka ja pikku Wee

Eilen pohdin, kun salilta kotiuduin rankan reenin jälkeen Apulin kanssa(joka olisi kotihommia tehnyt, sen tiedän), että miksi ihmeessä pidän edes lomaa? Toki Vernuli soitti minulle matkalle, kun olin kotiin tulossa, että voiko laittaa ruoan alulle, en uskaltanut antaa lupaa, ettei koko talo pala. On kuitenkin sen verran pieni ja vähän laittanut ruokaa. Kotona odotti kaikki tiskit, pyykit ja muut hommat leväällään. Neljä isoa ihmistä talossa ja yksi pienempi, kaikki röhnöttävät olkkarin sohvilla, syövät ja tuijottavat sekä telkkaria, että puhelimia?!?! Juuri olin illalla sanonut, että meillä EI syödä olkkarissa! Kenellekkään ei ollut tullut mieleen laittaa tiskejä koneeseen tms. Toissapäivänä toin 8-litraa tuoremehua ja saman verran laktoositonta maitoa kaupasta, yksi vajaa tölkki oli kaapissa maitoa tänä aamuna ja mehua saman verran. Kuinka vaikea on juoda janoonsa vettä?? Samaten ruoan suhteen. No tänä aamuna ilmoitin, että tänään en laita ruokaa, en tiskejä tms. Keksikööt itse r...

Tässä taas syksyn viimojen ulistessa nurkissa, sateen piiskatessa ikkunoita, iskee into tehdä kodista ihana pesä. Lämmin, tunnelmallinen, tekee mieli käytää vahvoja värejä, energisiä sävyjä. Oranssi, keltaiset, ruskeat, petroolin sininen, limenvihreä, pistaasi.... Kaikki nuo ovat mun mielestäni syksyn sävyjä. Kesän ja kevään hentojen pastellisävyjen ja turkoosien pallojen jälkeen kaipaan väreihin voimaa. Syksy on niin mun vuodenaika. Olen voimissani, pirteä, energinen. kuva Novita Joku kuva vaan                                                                              Kaivelin eilen alakerrasta kaikkia ihania materiaaleja, joista ajattelin ommella sisustustyynyjä, torkkupeittoja...