Pikkusukka ja pikku Wee

Miltei unholaan jäänyt koko blogi. Ei ole vaan ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Ei ole oikeastaan ollut mitään erityistä kirjoitettavaakaan. Tämä kuvassa oleva Pikku neitonen täytti juuri 16-vuotta. Aika on mennyt aivan kiittäen. Syksy on tullut. Tänä vuonna se tuntuu jotenkin erilaiselta. En tiedä onko sitä vaan tullut vanhaksi vai miksi se ei tunnu ollenkaan niin ahdistavalta? Tekemistä on paljon, aivan kuten ennenkin. Ehkä vielä enemmän. Uusi perheenjäsen Kaapo Tiibetinmastiffin pentu pitää mielen virkeänä ja touhua kaiken vapaa-ajan täynnä. Miisukka aloitti konservatoriossa musiikkiopinnot, perheen isoveli on edelleen lukiossa ja perheen isoin sisko ammattikoulu-lukiossa.  Aika kulkee eteenpäin ja koitan kovasti pysyä mukana. Ihanaa syksyä teille sinne ruudun toiselle puolelle. Aamulla oli vilpoista ja komia sumu.

mökiltä syksymaisemaa Ei tahdo mukana pysyä. Luvattoman vähiin tahtoo näin syksyllä jäädä tämä kirjoittelu. Ei vain muka ole aikaa avata konetta. omppuja piisaa Yleensä käytän nettiä vain puhelimen kautta, olen toivottoman laiska avaamaan konettani. Arki rullaa omaa tahtiaan eteenpäin, koitan kovasti mukana pysyä. Juuri Miisukalle tuossa laskeskelin kauanko on jouluun, kun hän sitä kyseli tuossa aamusella. Kaksi ja puoli kuukautta, käääääk..... Joka vuosi hyvät aikeeni ostaa joululahjat etukäteen valuvat, kuin vesi hanhen selästä, syystä, että en vain muista ja osaa ennakoida ajan kulumista. Sitten ennen joulua hirveällä höögillä koitetaan kaikkea haalia ja rahat on loppu, ennenkuin kissaa ehtii sanoa :(. äiti ja tytär Miisukka aloitti baletin tänä syksynä telinevoimistelun rinnalla ja on kyllä niin tehty hänelle tuo laji. Nauttii tanssimisesta, on muutenkin tuollainen hoikkeliini ja pieni. Rakastaa keijukaismaista sipsuttelua, itsensä p...

Eli muutamia otoksia näistä ompeluksista. Joistakin voin tehdä tilauksestakin. Jos vaan kangasta löytyy. Tässä kuvassa siis jo aikaisemmin mainitsemistani Eurokankaan kankaista tunika/kimonomallinen yläosa ja perushousut, resorit punteissa. Lisäsin sivuihin suikaleet yläosan kangasta, sopii paremmin yhteen :) Samat vaatteet ja Catiminin neuletakki, Pionin kengät ja h&m:n lätsä Tässä mansikki kankaasta mekkonen pitkillä hihoilla ja kangas Leena Renkon suunnittelema, rakastan hänen kuosejaan :)  Mansikkikangas on joustofroteeta, alla sinapinkeltaisesta joustobabyvakosametista legginssityyliset housut, nahkasaapikkaat omat, samoin isosiskon hattu ja Lindexin kaulahuivi Ilves joustofrotee mekkonen, tämäkin kuosi Leena Renkoa :)  Takki Pomp de lux ja samat housut ja saapikkaat, kuin yllä. Hattu isosiskon huopahattu Tässä ihan aitoa vanhaa puuvillaa, oiskohan ollut verho tms. Mekkonen siitä..  Alla Pomp de luxin leggarit perho...

Niitä riittää syksylläkin. Ei ole pelkkiä kevään puuhia meillä :) Tässä on tapahtunut kaikennäköistä, surua ja murhetta on riittänyt. Pelkoa pahasta sairaudesta, syvää masennusta, rakkaille ihmisille vakavia sairauksia, epävarmuutta perheen toimeentulosta jne.. Olen koittanut koossa pysyä ja murtunutkin välillä, välillä menty lääkkeiden avulla, välillä ilman. Kainaloita asti uponnut jälleen masennuksen, ahdistuksen ja epätoivon suohon, koittanut höttöisen maan tuella nousta ylöspäin, matka on ehkä vieläkin kesken.. Masennuksen aikaisemminkin sairastaneena, tiesin kyllä mikä reitti on kuljettavana taas, kuinka pitkä matka edessä, että voi taas luottaa elämään ja sen kantavuuteen. Vieläkään ei ole hyvä olla, hetkittäin kyllä ja jaksan paremmin jo. En nukahtele keskelle olohuoneen lattiaa, kesken leikin lasten kanssa. Tai unohtele ihan niin paljon asioita ja sanoja. Ei valu tuskanhiki jonkun tullessa kylään. Minä olen valitettavasti aina oireillut fyysisesti psyykkisiin ongelmiin. ...

vietellään. Koitan ehtiä paremmin koneelle ja kirjoittelemaan teille kuulumisia. Paljon kaikkea on tapahtunut. Joitakin ostoksiakin tullut hommailtua Minille jne... Palailen paremmin tässä lähipäivinä asiaan :)

Muutama otos ilta-auringosta. Se vaan näyttää niin kauniilta tuolla järvenrannalla.

...syksyisen tuulen soivan nyt kuulen, kuu loistaa taivaaltaan :) Muutama otos omasta pihasta ja tuosta kävelylenkiltä...

  En enää edes muista mistä olen ajatellut kirjoittaa, mistä olen kirjoittanut ja mitä kaikkea. Olen tässä välissä telonut selkäni pahasti, jonka seurauksena vatsa ja ehkäpä tuo psyykekkin on ollut aika kovilla. En nyt jaksa niitä pohtia ja olenkin monilta ystäviltäni pyytänyt, että kun soitatte, puhukaa mistä vain muusta. En jaksa kerrata vällilevynpullistumia ja revenneitä selkälihaksia. En somac lääkistystä ja unilääkkeitäni. En psyykelääkkeitä. Ihana syksy tuolla ulkona kolkuttelee, kunhan vaan tuo aurinko möllykkä ei noin ahkerasti möllöttelisi ja aiheuttaisi pakollista sisällä oloa. On niin valkoista tuo valo tähän aikaan vuodesta ja paistelee alhaalta, että migreeni poksahtelee miltei päivittäin. Aamupäivällä nautin yli kaiken, kun pääsin koirasen kanssa rauhalliselle lenkille, oli pilvistä ja sateen jäljiltä kosteutta maassa. Päivä kerrallaan tässä mennään ja koitetaan elävien kirjoihin palata... Voimat palaavat hiljalleen, ehkä, ei vielä voi tietää... ...

Mun vuodenaikani on taas täällä, syksy. Rakastan syksyä, olen energisimmilläni syksyllä ja saan eniten aikaiseksi. Joku tuossa kirpakassa tuoksussa aamuisin, jo kolean yön jäljiltä, maahan poksahtelevat omput, kosteus ja tietty haikeus taakse jäävästä vuodesta on vain mun juttu. Nuo pimenevät illat, kynttilöiden polttaminen... Täällä on nyt vähän hiljaiseloa, jos ihmettelette. Työt ja koulut ja päikky ovat alkaneet taas ja hoppua pitää. Porukka on väsynyttä oudoista ja aikaisista nukkumaanmeno ajoista. Lyhyeksi jää yöunet itselläkin niin usein, kun ei vain malta illalla laittaa niitä simmusia kiinni ja päästää mieltä kirmaamaan unilampaiden laitumille. Ainoa ihan oma aika kuitenkin tämän kokoisessa perheessä on se pienen pieni hetki iltayön tunteina, kun lapset ovat nukkumassa, joskus jopa nuo murkutkin. Ja talo huokailee pitkän päivän äänien kaikuja ja hiljaisuutta. Koitan tänne ehtiä teille jotakin kuvata, vaan vähiin tuo tuntuu aina jäävän. Ei ole aikaa, tuo maaginen eteenpäin ...

Tänään tosiaan käytiin kaikkien viiden lapsosen kanssa kiertelemässä ihan peruskauppoja, kuten Tiimaria yms. Etsimässä ystävältä ostettuun ihanaan kartanoon kaikkea kivaa, jolla sitä sisustais ja laittelis... Aina, kun silmä välttää, tuoli on raahattuna tähän ja Miisukka räpeltämässä Ja niitä tilpehöörejä, joilla voi sisustella: Ja sitten askarreltiin uusi ovikoriste, syksyinen, marjoja, siilejä.