Pikkusukka ja pikku Wee

Tässä kotitöitä puuhaillessa alkoi hassusta virrata muistoja nuoruudestani mieleeni. Paljon asioita, joita olin haudannut jonnekkin syvälle mieleeni. Ajattelin kirjoittaa niitä ylös, ennen kuin unohdan ne taas. Eräs pätkä palasi juuri mieleeni... Olen joku yläaste ikäinen, kuuntelen, kun keittiöstä kuuluu kovaa meteliä, on varmaankin ilta/iltapäivä ainakin..  Äitini huutaa jotakin ja hänen silloinen miehensä, rakkaan pikkusiskoseni isä karjuu jotakin... Nappaan siskoa kädestä kiinni ja juoksutan hänet mun huoneeseeni. Olimme muistaakseni leikkimässä olkkarissa joillakin pikkueläimillä. Pikkuveli tulee perässä.  Seuraavaksi muistan, kuinka luen satukirjaa pikkusiskolle ja pikkuveljelleni huoneeni lattialla. Satu oli mun lemppari, muistan vieläkin... Kolme pukkia, nimeltään Mikko. Toisella korvalla kuuntelen koko ajan. Kuuluu kova karjaisu keittiöstä ja minä tyypilliseen tyyliini pelkään, että äidille käy jotakin ja säntään keittiöön. Pistän huoneeni oven perässäni kiinni, ...

Mukavaa ja aurinkoista elokuuta tässä mennä löntystellään eteenpäin. Lämpöä on piisannut ja kelit todellakin olleet kohdallaan. vähän tuo arskakin on tarttunut Lapset ovat jälleen aloittaneet koulutiensä ja vanhimmainen lukiopolkunsa, minä ja mies työmme. Pikku Miisukan synttäreitäkin vieteltiin tässä juuri hiljattain, viisivuotta on kulunut, kuin siivillä. Itse koitan vältellä ajatuksia viime syksyn kamalasta sairaskierteestä ja ahdistuksesta, sekä tuosta karseasta masennuksesta, joka tahtoo viedä mennessään. Onneksi olen päässyt Tayssille juttelemaan ammatti-ihmisten kanssa ja pääsen jatkossakin. Pysyy toivottavasti jollakinlailla mittasuhteissa nämä asiat ja pelot. Sanotaan, että lapsuus ja nuoruus ja siihen liittyvät asiat jättävät jälkensä ja niin on minun kohdallani käynyt. Näköjään myös myöhemmällä iällä koetut "läheltä piti"-tilanteet, joissa hengenlähtö on ollut hiuskarvan varassa. Onhan sitä sydäntäkin kertaalleen vähän starttailtu ja tulppia lioteltu. J...

Tän päivän olen kuluttanut vääntämällä itseni kanssa kättä työhön palaamisesta.  Ja Pikkusukan päikkyyn laittamisesta. Tuo tyttönenhän sinne varmasti olisi enemmänkin, kuin valmis. Kamuja ja puuhaa piisaisi. Vaan en osaa päättää. Laitoin tänään kaiken varalta päivähoitohakemuksenkin menemään, joskos sille hoitopaikalle olisi sittenkin tarvetta.. Ahdistavaa pohdiskelua. Töihin niin kovasti tekisi mieleni. Kovasti on kyselty ja töitäkin kuulemma olisi. Taloudellisesti helpotus olisi myös tervetullut, kotona pyörin ympyrää, tekemisen puutettako?!? Ei luulisi olevan tän kokoisen perheen ja kodin pyörittämisessä. No katsotaan, katsotaan.. Ajatuksena ajattelin kysäistä tuolta meidän toiselta mummulta, vieläkö hän olisi halukas Miisukkaa katsomaan tässä silloin tällöin jouluun asti. Hän itse aikaisemmin ehdotti, että voisi ottaa Miisukan hoitoon, ettei tarvitsek kunnalliseen hoitoon viedä. Aattelin alunperin, että oisin ollut nyt töissä jouluun asti ja sitten jäänyt kevääksi Miisukan k...

Tässä taas syksyn viimojen ulistessa nurkissa, sateen piiskatessa ikkunoita, iskee into tehdä kodista ihana pesä. Lämmin, tunnelmallinen, tekee mieli käytää vahvoja värejä, energisiä sävyjä. Oranssi, keltaiset, ruskeat, petroolin sininen, limenvihreä, pistaasi.... Kaikki nuo ovat mun mielestäni syksyn sävyjä. Kesän ja kevään hentojen pastellisävyjen ja turkoosien pallojen jälkeen kaipaan väreihin voimaa. Syksy on niin mun vuodenaika. Olen voimissani, pirteä, energinen. kuva Novita Joku kuva vaan                                                                              Kaivelin eilen alakerrasta kaikkia ihania materiaaleja, joista ajattelin ommella sisustustyynyjä, torkkupeittoja...

mahtuu tähän viikkoon. Meillä päin on ukkostellut muutamaan kertaan vähän enemmän. Harvoin tässä ihan päällä kuitenkaan on. Lisäksi meidän Poksuli teloi itsensä aikas pahasti tuossa eilen iltapäivällä polkupyörällään. Kaatui suht lujasta vauhdista alamäessä ja leuka edellä kivetykseen lensi. Toinen uusista etuhampaista on nyt sitten puoliksi tekoversio, yksi hammas tippui kokonaan matkasta. Onneksi oli maitohammas tuo matkasta jäänyt. Aivotärsky ja ruhjeita. Leuka oli auki ja luultavasti leuan kärjestä murtunut,  alahuulessa mojovat haavat, joiden sisältä sitten niitä etuhampaan paloja kaiveltiin. Onneksi oli kunnon "pottamallin" kypärä päässään. Neurologikin tästä kiitosta antoi Tayssilla, kun tyttöä tutki. Samoin lastenlääkäri ja "yleislääkäri". Reippaasti tuo tuntuu parantuvan, eikä ulospäin kauheasti mitään näkyvää ole, noita kasvojen ja käsivarsien ruhjeita lukuunottamatta, niin ja polvet, ne polvet.... Uudelleen rakennettua hammasta pitää varoa pari viik...

Nämä uutiset, mitä taas tänäänkin lueskella sai lehdestä. Tai paremminkin joutui, eihän tuollaisia kukaan toivo lukevansa. Laittaa miettimään asioita syvemmältä. Minulla menee usein monta päivää käsitellä itseni kanssa tällaisia asioita. Otan kaiken niin lujasti sydämmelleni ja ajatuksiini. Usein myös uniini. Mikä kumma ihmismielessä saa tekemmän tuollaista, miksi ne lapsetkin pitää ottaa mukaan? Eikö se riitä, että itse lähtee? Tietysti tässä uusimmassa asiassa on kaikki vielä auki, poliisin mukaan. Mutta miettiihän sitä silti. Ketään ei ole asiaan enää vastaamassa, asiasta kertomassa. Lastensuojelu puoli on ollut minulle aina se raskain osuus tätä työtäni, jo opiskeluaikana tuntui äärettömän vaikealta. Kun aina on paljon kysymyksiä, niistä suurimpana MIKSI? Tuo iso kysymys, johon niin harvoin saa vastausta. Muutenkin vastauksia on usein niin vähän, kysymyksiä valtavasti. Mitä tuollaisen jälkeen voi sanoa? Mitä tänne jääneille puhua, sanoa, kysyä? Tänään ei ollut positiivisen ...

Meidän neitonen on nyt muutaman päivän mennyt ilman tuttia. Tarkoituksella sitä en ole pois ottanut, tuolla ne ovat sängyssä, sängyn alla ja pöydillä. Tyttö vaan ei ole niitä sieltä napannut suuhunsa. Enkä ole tyrkyttänytkään. Jos vaikka eroon mokomasta luttisesta pääsisimme. Toinen ahkeran harjoittelun alla oleva homma on pottailu. Tyttö itse, kun riisuu päivisin vaippulia pois noin kymmenen kertaa, olenkin toisen meidän potista tuonut kokonaan pois wc:stä tälle puolen. Jos, vaikka sitten vahingossa siihen istahtaisi. Pari kertaa on pottaan jo jotakin tullutkin, liekö sitten vahingossa. Toisaalta, jos sitä itse miettisi kulkevansa kaamea paakku housuissa hellekeleillä, ei tuo riisuminen yhtään ihmetytä :) mä vähän tässä korjaan mopoa ja lippikseenkin täytyy tehä huoltotoimia Onneksi on kesä, tai ainakin tulossa. Saa sitten mökillä kirmata ilman vaippaa ja miksei kotipihassakin. Tuuletella ja pienet pisut mitään ei haittaa, kun on helppo huuhdella ja lämmin keli, toivottavasti.

Puistoilua ja ulkoilua enenemässä määrin. Sitähän se meidän kevät ja kesä näyttää olevan. Paljoa ei koneelle istahtaa ehdi. Eilen minun ihana esikoispoika, perheen ainoa poika täytti sen 13-vuotta. Lauantaina sitten juhlitaan, silleen pienessä määrin. olen lapsille ilmoittanut, että kun tulee tuo 10-vuotta täyteen kaffeelle saa tulla, mutten mitään voileipäkakkupullakestejä enää jaksa/viitsi järjestää. Eli siis ihan perus synttärikaffeet. Osa sukulaisista onkin jo ilmoittanut, ettei pääse paikalle, joten pienemmät kekkerit on, kuin normisti. Koitan kuvatuksiakin sitten niistä tänne jossakin vaiheessa saada. Tää mun hattarapää ei tahdo muistaa koskaan mitä kaikkea tänne olen luvannut laittaa.... Ainakin meillä on ulkoiltu ahkerasti. Miisukan kanssa ollaan puistoiltu, käyty kyläilemässä, eli siis häiriköimässä kaikkia lähialueen ihmisiä, jotka pihoissa on pongattu(varokaa vaan kaikki Järvensivulaiset), käyty kirppispöytää järkkäämässä. Mitä tää hiekka muka haittaa? Sehän maistuuk...

Miisukka mummulassa Mummulassa Mä haluun syliiiin!!!! Syliin ja heti...äiti! Pikkusukalla on joku ihme syli iili. Koko ajan renkumassa syliin, johon päästyään haluaa pois. Eli ei siinä kuitenkaan viihdy kauaa. Lisäksi Pikkusukka on oppinut oikea oppisesti kiukuttelemaan ja raivoamaan... Tavarat lentelevät, potkitaan lattialla mahallaan ja kirkuminen viiltää päätä. Jos äiti sattuu olemaan lähellä, koitetaan äitiä töniä, läpsiä ja nipistää tai vaihtoehtoisesti purra... Pikku marakatti on kyllä kiukunpuuskassaan sen sortin Miss Tempperamentti, että huh, huh....

Mummulan kisujen nuorempi pentue, ikää 2viikkoa ikää 2viikkoa vanhempi pentue ikää 4viikkoa 4viikkoa 4viikkoa 4viikkoa 4viikkoa Tässä näitä ihania pikku kisuleita. Oli meillä muksut riemuissaan ja kovasti meillekkin kisua kinusivat :) Ja helpotukseksi huomiseksi säätiedotus lupaili vesisadetta tänne Pirkanmaalle päin. Lapset olleet tänään todella tuskissaan allergian kanssa. Kaikilla silmät punoittaa, kutiaa, aivastelevat ja nenät vuotavat. Saisi nuo koivut nyt hoitaa nopsaan tuon kukintansa. Etenkin tuo jättikoivu tuossa pihassamme, joka on ihan ruskea, kun on niin täynnä kukintoja. Taidan hipsiä saunaan, jaksaa sitten huomenna kantaa loputkin vintin sisällöstä tuonne kaattiskuormaan. Niin me todellakin saimme sen ekan kuorman vietyä ja toinenkin on kohta valmis. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Aika pino on jo tuossa kirppikselle menevää ja Uffille on jo viety iso kasa pusseja.

Tän tavaramäärän kanssa menee hermot. Lisäksi olen tässä pohtinut, että mistä kaikki saavat noita ahkeria miehiä, jotka kotonakin tykkäävät puuhailla. Enkä nyt tarkoita pelkästään näitä peruskotihommia vaan siis kaikkia "talontöitä". Olen tässä jonkin aikaa miettinyt, että minkä ihmeen takia pitää muuttaa omakotitaloon, jos ei tykkää muuta tehdä, kuin nukkua sen kotonaoloajan? Vintin siivous etenisi, mutta peräkärry on tyhjentämättä(ollut kohta 3kk:tta), kaatopaikalle. En saa vintistä kaatopaikkakamaa siis mihinkään, joten kaikki lojuu täällä ympäri kämppää ja lattioita. Meillä vähän sama homma, joka jutun kanssa, mihin tuota toista osapuolta tarvisi. En pysty tekemään jotakin hommaa/etenemään jossakin hommassa, koska odotan/mme, että tuo toinen saisi, jonkun asian eteenpäin viemistä estävän homman tehtyä. Kyse ei ole siitä, ettenkö tekisi, vaan siitä, etten voi tehdä. Tuntuu ihan tyhmältä pyytää sukulaisia auttamaan, kun kotonakin on väkeä reilumman mukaan. Sama juttu jo...

Piisaa edelleen tuota vaaterumbaa. No, kun kerran sen aloitin, ei voi keskenkään jättää. Pakko nuo tuosta poiskin on laittaa. Kirppikselle on pöytä varattuna, mutta ensimmäinen vapaa oli vasta kahden viikon päähän. Huuto.nettiin olisi tarkoitus laittaa jotakin. Laitan sitten, vaikka tänne linkkiä, jos on innokkaita ostajia. On vaan niin paljon sellaista mitä ei tule pidettyä. Miisukkaakin odottamassa viisi äitiyspakkauslaatikollista pelkästään kesävaatetta. Eihän se koskaan sellaista määrää ehdi pitää. Onneksi joukossa paljon sellaista, jonka saa laittaa suoraan eteenpäin. Ei tarvitse säilöä. Kuluneempaa ja ikivanhaa...  Ja lisäksi ihan tämä perusvaate rumba. Tänään en ole pessyt, kuin kolme koneellista pyykkiä ja saman verran tuossa odottaa kuivana kaappiin pääsyä. Kun vaan jaksaisi. Yleensä luovutan jossakin vaiheessa, kun joku on tulossa kylään tms. Ja on pakko nuo tuosta siivota pois. Tungen ne takaisin laatikoihin ja vinttiin. Plaah....       ...

Mä kippasin nokkamukillisen vettä päälleni, toi äiti ei nyt näytä oikein iloiselta.... Jos vähä pelleilisin, auttaiskohan se? Viäki se on vaan tuiman näköinen No nyt se alkoi naurattamaan minua Kato mulla on varpaat.... Eix oo hienot? Mene ny jo sen kameran kanssa pois siitä...höh Miisukan kanssa tänään käytiin Tayssilla Dipp tutkimuksen rutiinikäynnillä. Tosi reipas pikkusukka meillä. Verikoetta otettiin kädestä ja typykkä vaan katseli tyytyväisenä soittorasiaa. Ei tullut äidin paljon pelkäämää itku-potku-raivaria :) Ihana suloinen reipas Miisukkani :)