Pikkusukka ja pikku Wee

Uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään, käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.... Aikaa on kulunut, paljon. On ollut kiirettä, no huono selitys, tiedän. On ollut kaikkea ja kaikennäköistä. Olen väsynyt, olen kiukkuinen, olen ilmeisesti jonkin sortin kaatopaikkakin kaikkien ihmisten murheille. Olen ollut sairaana, olen ollut sairaalassa, olen taistellut yhden lapseni hoitoon pääsystä, tuesta ja avusta. Hän on väsynyt tähän kaikkeen, lääkärit pyytelevät anteeksi, että hoitoon pääsy viivästyy. Mitä se auttaa? Ihmiset soittelevat ja soittavat, ovat valmiita neuvomaan, kuinka pitäisi elää tai olla. Tiedän, että olen erittäin hyvä piilottamaan sen, miltä oikeasti tuntuu. Ei sitä kukaan tiedä tai näe. Kun on tällaista "kulissia" pitänyt niin kauan, on siitä naamiosta vaikea luopua. Kun kukaan ei tiedä, mitä sun sisällä oikeasti on, kukaan ei tietenkään osaa suodattaa sitä mitä sinulle lisää tuuppaa. Aina välillä on murtumispiste hyvin lähellä....

Mitäs pidätte mun lookista? Entä itse rakentamistani rummuista? näin niitä soitetaan makee saundi.. ja siis mähän ihan siististi hoidin tuon veskijutun, mitäs se äiti oikein väittää? Tältä näytän, kun se mut pesi ja puunasi ja laittoi vaipatkin. Ja lisää evästä... On muuten herkkua lihasoppaa... paskamarkkinoita ois....ois vessan seinät, pönttökin, mutta ulkopuolelta, olkkarin molemmat isot matot, likan vaatteet... Äiti sitten vaan unohti laittaa Pikkusukalle vaipan..huoh Tyttö oli kyllä hienosti koittanut omatoimisesti pyyhkiä rasuunsa ja kiivetä pöntöllekkin ja sen kyllä huomaa... Eikä siinä mitään, mutta tää haju...voi tsiisus Just mä nuo matot tässä pesin, joten pääsevät sitten uudelleen pesulle. Onneksi tuo pesupaikka on tuossa vieressä.  Vähäksi aikaa iski sellainen totaalinen epätoivo, että mistä mä alotan tän siivoomisen???!!!