Pikkusukka ja pikku Wee

Ensin luureihin soimaan kunnon raskasta musiikkia, jotta pystyn edes hetkeksi keskittymään kirjoittamiseen. En tiedä mitä kertoisin, miten aloittaisin, vaikeata se on tietysti aina ihmiselle, jolla pää käy hitaalla, tekstiä saa korjata kokoajan, puhe on vielä ehkä vähän huonompaa, kuin kirjoittaminen, kun sanat hukkuu ja puhe takeltelee ja pätkii. En ole enää se sama iloinen sosiaalinen ihminen, kotona eristäydyn mieluiten sängylle kippuraan luurit päässä, musiikki soiden, musiikki antaa minulle jotakin tuttua turvaa, muistan laulun sanat hyvin, muista nuoruuden hyvin, muistan vanhat asiat hienosti. Lähimuisti pätkii pahasti, sanat katoavat, korvaan niitä joillakin ihan oudoilla sanoilla, näkö pettää vasemmassa silmässä koko ajan lisää... Oikea silmä yrittää hoitaa hommia ja päätä särkee jatkuvasti, kylkiluut ja solisluut rutistavat hermot ja ilmeisesti myös valtimon rintarangan väliin littiin rakennevien vuoksi, sen valtimon, jonka pitäisi hoitaa vasenta kättä, voin kertoa, että ...

Äkkiseltään tuossa koitin jotakin saada aikaiseksi päivällä. Pikaisesti muutaman ompeluksen sain väännettyä. Jotenkin tuo jaksaminen on edelleen kovin rajallista ja stressihiki virtaa, kun edes yrittää tsempata itseään, saatikka sitten tehdä vähän kiireellisempää aikataulua itselleen. Samantien alkaa pää pätkiä.... Eli ei siis hoppuilla nyt :) Mieliala hyppii stressistä masennukseen noin vartin sisällä... Mutta siis tässäpä nämä testiversiot: Meritähtiä ja merihevosia. Kaavoja olisi tuolla vielä simpukoihin ja muihinkin, vaan vielä ei ole jaksanut niitä' aloitella...

Dollcakea Hienohelmasta tyttöselle ostin :) On ne suloisia ja Miisukan näköisiä ja kokoisia. Siivoiltiin likkasen kaappia ja sieltä löytyi aikasmoiset kasat pieneksi jääneitä ja meillä on kuitenkin nyt keväällä ja kesällä useammat juhlat tulossa, joten näillä sitten kelpaa juhlia. Mekkonen, leggarit ja bolero. Aivan ihania, hiukan vanhanaikaisen näköisiä, kuvassa aavistuksen kiiltää nuo, mutta ovat todellisuudessa mattaa, ihanaa vanhanajan pitsiä ja nauhaa.. Tänään olemme piirrelleet Kepulin kanssa hiukan Tildajuttuja, merihevosia, meritähtiä ja simpukoita. Taisi Kepuli piirtää Tildan lentävän lehmänkin. Katsotaan, joskos jaksaisi ommella jotakin tässä :) Olo pikkuisen parempi ja lääkärikin taisi olla samaa mieltä, tosin edelleen jatketaan sairaslomaa. En kuulemma ole vielä siinä kunnossa, että töihin voisin palata. Voimat menevät vielä helposti ja väsyn tosi nopsaan. Kyllä kai se tästä taas. Pikkuhiljaa ja hiljalleen kerätään voimia... Tällä hetkellä pitkät kävel...

                                          Kun on aivan rikki        Aivan hiljaa, pieni valonsäie pääsee mieleeni, koittaa kovasti lämmittää ja poistaa pimeyttä sieltä. Aivan, kuin salaa, korviin tarttuu linnunlaulu, ohittaa hetkeksi nämä synkät mietteet ja ajatukset, pakottaa nostamaan katseen harmaista kengän kärjistä ylös, kohti kevään ensi auringonsäteitä. Välillä unohdan hetkeksi vatsaa ja rintaa puristavan ahdistuksen ja jännityksen pallon, hetkeksi tuntuu, kuin senkin solmut pikkuhiljaa aukeaisivat. Vielä kaikki on kovin herkkää, en uskalla luottaa vielä huomiseen. Yksi väärä sana, yksi väärä puheenaihe, niin putoan taas ja lujaa, luottamus itseeni katoaa, kuin nuo kevään vaaleansinisen taivaan utupilvet, jotka lupailevat jo lämpiävää ja valoa....

Eli uusi vuosi, uudet jutut kai? Juurihoidosta hammaslääkäristä ja tavalliselta lääkäriltä juuri kotiuduin. Solisluun kuopassa olevia patteja ihmeteltiin jälleen ja sitten eteenpäin tutkimuksiin. Näköhäiriöistä lääkäri oli sitä mieltä, että on migreeniä edelleen, on vain muuttanut muotoaan. Aamuöisistä päänsäryistä ei mitään tietoa. Lääkäri oli sitä mieltä, että liittyisivät kuitenkin migreeniin vahvasti. Jotenkin olen vain niin toivottoman väsynyt tähän kaikkeen. Miksei voisi olla edes yksi kivuton vuosi. Sellainen, kuin joskus ennen? Saisi nauttia elämästä, tehdä asioita mistä nauttii, olla lasten kanssa. Ei koko ajan tarvitsisi pelätä uusia sairauksia, hermokipua, joka vaanii tuolla taustalla jatkuvasti välilevynpullistumien vuoksi. Olen niin toivottoman väsynyt, olen alkanut pelkäämään kuolemaa. En niinkään itseni vuoksi, vaan surettaa ajatus, että lapset jäävät ihan yksin. Toki heillä on hyvä isä, rakastava isä. Niin kovasti haluaisin nähdä kuopuksen aloittavan koulun, vanh...

Niitä riittää syksylläkin. Ei ole pelkkiä kevään puuhia meillä :) Tässä on tapahtunut kaikennäköistä, surua ja murhetta on riittänyt. Pelkoa pahasta sairaudesta, syvää masennusta, rakkaille ihmisille vakavia sairauksia, epävarmuutta perheen toimeentulosta jne.. Olen koittanut koossa pysyä ja murtunutkin välillä, välillä menty lääkkeiden avulla, välillä ilman. Kainaloita asti uponnut jälleen masennuksen, ahdistuksen ja epätoivon suohon, koittanut höttöisen maan tuella nousta ylöspäin, matka on ehkä vieläkin kesken.. Masennuksen aikaisemminkin sairastaneena, tiesin kyllä mikä reitti on kuljettavana taas, kuinka pitkä matka edessä, että voi taas luottaa elämään ja sen kantavuuteen. Vieläkään ei ole hyvä olla, hetkittäin kyllä ja jaksan paremmin jo. En nukahtele keskelle olohuoneen lattiaa, kesken leikin lasten kanssa. Tai unohtele ihan niin paljon asioita ja sanoja. Ei valu tuskanhiki jonkun tullessa kylään. Minä olen valitettavasti aina oireillut fyysisesti psyykkisiin ongelmiin. ...

Alkaa olemaan täällä todella väsynyt äiti. Miisukka, pikkusukka on jälleen kipeänä. Neitonen kerkisi viikon olemaan terveenä. Pari viikkoa sitten kuume nousi niin korkealle, että jouduimme soittamaan ambulanssin. Tyttö meni tajuttomaksi. Ei saatu lääkkeillä laskemaan alas. Nyt antibiootit loppuivat noin viikko sitten ja viime yönä taas kuume kipusi huippulukemiin. Eilen alkoi myös iltaa kohden kamala räkäinen yskä ja nenä vuotaa.. Viime yönä tuli nukuttua kolme tuntia. Aamulla "pirteänä" hammaslääkärille. Onneksi ei avattu hammasta, en olisi jaksanut millään. Sain kymmenen päivän antibioottikuurin ja sitten katsotaan uudelleen. välillä tuntuu niin toivottomalta jutskata kenellekkään. Ei tätä hullua väsymystä oikein kukaan tahdo ymmärtää. Miisa on nyt sairastanut putkeen vissiin puolivuotta. Korvat luultavasti putkitetaan, kuten isosiskollansakkin. Välillä koittaa jutella jollekkin, mutta vaikeaa se tietysti on selittää miten mahdotonta OIKEESTI on huilata. Viisi lasta pitää...