Pikkusukka ja pikku Wee

On todella ankea keli tuolla. Kaikki ihana, mieltä piristävä valkoinen lumi on sulanut pois. Vettä sataa, on harmaata, usvaista, likaista. Mietin itsekseni, että vielä vähän aikaa on jaksettava, vielä muutama päivä madellaan tämän harmauden keskellä eteenpäin. On sen talven vielä tultava takaisin. Olen talvi-ihminen, tykkään pirteästä pakkasesta, reippailen silloin ulkona paljon. Tykkään pukeutua runsaasti, saa ihan luvan kanssa piiloutua paksuihin, lämpöisiin vaatteisiin, saa käyttää pitkiä villasukkia ja toppahousuja, lämpimiä kenkiä ja kaikelta suojaavaa villamyssyä. Nämä ankeuttajapäivät on vain madeltava eteenpäin, oltava tekemättä mitään, annettava niiden lipua ohitse. Ei pysty aloittamaan mitään, kaikki energia on valutettu pois, on kuin räpistelisi kärpäspaperissa, josta ei pääse irti. Kurjinta on se, että syksyllä ja syystalvella olisi kauheasti tekemistä, palavereja lapsien asioissa, töissä pitäisi suunnitella sitä ja tätä, vaan ei pysty tarttumaan mihinkään. Masennusaiko...

Joulukuu  tässä pyörähtänyt liikkeelle jo hyvää vauhtia. Töissä ja kotona kiirettä pitää, ei tahdo ehtiä istahtaa koneelle ollenkaan. Joulujuttuja niin töissä, kuin kotonakin: "Jingle bell, jingle bell, jingle bell rock Jingle bells swing and jingle bells ring Snowing and blowing up bushels of fun Now the jingle hop has begun" Lasten juhlia, itsenäisyyspäivä tanssiaisia oli kolmella tyttösellä, joten äidin aikaisesta työaamusta johtuen noustiin ylös viiden jälkeen laittamaan hiuksia. Tytöt itse toivoivat, että laittaisin heidän hiukset.. Pojalla alkaa olemaan ensimmäinen lukiolukukausi takana :O Mun pieni mies??!!?? Ei ole enää mikään pieni, isäänsä pidempi, pajunvarsi. Vanhin likka teki ensimmäisiä koehakujaan koulussa, meinaa varmaankin turva-alalle, yhdistettynä ehkä lukioon.. Hän haluaa edelleenkin poliisiksi. Vahvana on pysynyt tahto tuohon ammattiin. Onneksi otti äitinsä sentään pituudessaan kiinni :) Ei jäänyt ihan niin lyhkäseksi, kuin alkuun luulin. Tu...

...kuului meillä heti aamusta :) Lapsilla tuota intoa piisaa. Vanhin tytöistä lähti tänään rippikoulu kirkkoonsa kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Hetken kuluttua pitäisi meidän lähteä mummulaan syömään koko sakin. Vielä pitäisi vähän jouluostoksiakin hoidella kylällä. Kyllä aika menee nopsaa, paitsi tietysti odottavan mielestä ;) Eli noiden murusten :D

Tässä aloitellaan lomaa lasten kanssa. Minä ja Mini jäimme jo eilen lomalle ja nuo koululaiset käväisivät tänään vielä hakemassa torkkarinsa ja istumassa muutaman tunnin. Huomenna pitäisi mennä tuon vanhimman tyttösen kanssa kirkkoon istumaan, hänen eka rippikoulukirkkokäyntinsä :)

Sydämellisiä ajatuksia ja joulun aluaikaa. Ainuttakaan lahjaa en ole vielä ostanut, en ainuttakaan leivonnaista tai jouluruokaa laittanut. Välillä meinaa harmitus ja katkeruus päästä mieleen, mutta yritän sen painaa johonkin tuonne mielen taka-alalle. Kun olisi millä laittaa ja mistä laittaa... Sydäntä riipaisee lukea facebookissa ryhmiä, joissa äidit ja isät uskaltavat kertoa, kuinka tiukilla ovat ja pyytää sitä apua. Mieli olisi kova auttaa ja halu, mutta ei ole tänä jouluna mitään mahkua tuohon. Onneksi osaan ommella. Kaikesta täytyy kaivaa esiin jotakin positiivista. Onneksi lapseni ovat tottuneet siihen, ettei mitään isoa tule lahjaksi ja toiveetkin ovat yleensä sen mukaisia. Välillä mietin, että ihmisillä ei ole ihan oikeasti mitään käsitystä siitä kuinka tiukilla mennään koko ajan. Eikä heillä tarvitsekkaan olla, eikös meillä jokaisella ole omat murheensa kannettavana? Välillä vaan ahdistaa niin valtavasti, ettei oikein tiedä miten olisi. Sydämeen sattuu ja tuntuu paha...

Toinen päivä jo menossa. Edelleenkään en ole yhtään joululahjaa ehtinyt ostaa, eikä kyllä tuota rahaakaan kovasti ole käyttää tänä vuonna. Tulee aika vähälahjainen joulu. Täytyy sitä joulumieltä sitten koittaa kaivella sitäkin enemmän. Töissä tänään paisteltiin piparkakkusia ja vähän lisäiltiin seinille jouluisia koristuksia lapsille iloa tuomaan, joskos se joulu sieltä pikkuhiljaa tulisi :)

Joten erittäin hyvää joulukuun alkua ja lämpöä sydämiin

Jotakin kai sitä pitäisi joulukalenteriakin miettiä. Mietin vain, että missä ihmeen välissä sen ehtisi ommella? Miisukalla on kyllä jo itse valitsemansa suklaakalenteri, mutta jotenkin kaipaisin sitä oikeaakin kalenteria tuohon seinälle. Tuohan se tunnelmaa ja sitä odotusfiilistä kohti joulua mentäessä. Missä ihmeen välissä te kaikki ihmiset ehditte ommella? Olen kyllä kaivanut koneet ja muut tuohon esiin, mutten koskaan siihen tahdo ehtiä istahtaa :(

Kirjoittelen taas ajan salliessa paremmin, mutta nyt pikaisesti. Tässä pääpiirteittäin: Halloweenia likat kovasti tuossa juhlivat, olen itse saanut silmälasit, Vernuli juhlii 9-vuotis synttäreitä viikonloppuna, kovasti ollaan sairasteltu kukin vuorollaan. Pikku mini tälläkin hetkellä kipeänä. Paremmin taas jatkan, kun jaksan. Nyt aamuvuoron jäljiltä ei kulje sen paremmin ajatus, kuin tekstikään. Vähän jouluisia valoja laiteltiin, kun lunta saatiin(joka tosin jo suli poiskin )

...joulu nimittäin tältäkin vuodelta. odottavan aika on pitkä Jotenkin minusta tuntui, etten oikein edes ehtinyt kunnolla kyytiin. Toisaalta säästyinpä siltä kovalta stressiltä ja puuhaamiselta. Toisaalta kaikki tuntui pikkasen vasurilla tehdyltä, eli mikään ei oikein ollut kunnolla valmista. No kyllä se joulu jokatapauksessa tulee ja menee, tohisi sitten kuinka paljon tai vähän tahansa. Lapset saivat ainakin mieluisia lahjoja ja ehkäpä vähän ylläreitäkin. Pirskatin kalliiksihan tuo joulu alkaa tulemaan, kun lapset kasvavat ja toiveetkin sitä myötä. Ei määrällisesti, mutta hinnaltaan kyllä. Ei enää riitä se aikoinaan paljolta tuntunut miltei satasen legopaketti tai Barbien auto, ei vaan toiveena on kameraa ja tablettia.   Itse hiukan erilaisen lapsuuden viettäneenä ja aika harvoin sitä saneena, mitä toivoi, yritän ainakin mahdollisuuksien rajoissa toiveita toteuttaa. Lapset tietävät, että toivoa voi mitä vaan, kaikkea ei saa mitä toivoo. Yleensä sen eniten toivotun tietä...

Koska olen henkeen ja vereen jouluihminen, ajattelin nostalgian vuoksi laittaa muutaman viimevuotisen joulutunnelma kuvan. Pikkuhiljaa sitä tässä alkaisi taas sydämeen ja kotiinkin rakentaa. Talvi, mun vuodenaikani. Joulu se ihana valoisa juhla keskellä pimeintä pohjolan talvea. Lasten joulumyyjäisetkin ovat pian koululla, sinnekkin taasen jotakin pitäisi ja saisi tehdä.

 En ole aikoihin ehtinyt kirjoittaa mitään, joten nyt tällainen valokuva painotteinen postaus. Alkuun joulun tunnelmaa, joka meillä meni ihan suht mukavasti, lukuunottamatta mun ja Miisukan kauheaa ja jatkuvaa räkätautia. Paketteja tuli jokaiselle ja ilmeisesti ihan mieluisiakin. Tunnelma oli mukavan rento ja leppoisa. Ei turhaa aikataulutusta(tästä syystä meillä ei käy pukkia), tykkään täysin aikatauluttomasta, rennosta tunnelmasta. Asiat tehdään juuri niin, kuin huvittaa, ei niinkuin aina on tehty. Tai siksi, että tavat ja tottumukset niin vaativat. Näin kaikilla on rennompi olla(myös perheen äidillä), ei kukaan stressaa eikä pingota. Tänä vuonna osa halusi saunaan, osa ei. Joten osa meni ja osa sitten ei mennyt. Osa halusi kävelylle, osa päikkäreille, joten näin teimme. Hyvää ruokaa ja ihanaa yhdessäoloa. Mä menin piiloon...  Tästä alkavat ns. uudenvuoden kuvat. Kuvissa meidän Miisukka, jolle valitettavasti äidin kiharageeni on periytynyt. ...

On Miisukalle mekkonen. Kuvissa vähän rempsallaan henkarissa. Helmassa kaksi kerrosta ohutta babyvakosamettia ja kerros organzaa, "paitaosa" mummun vanha neulepuseron kankaat käytin siihen, hihat velouria. Kaavat omasta päästä :) askarreltiiin vielä tollanen pieni koriste joulun henkeen :)

Tänään on ommeltu tyttöjen kanssa heidän kavereilleen possuja joululahjaksi. Tytöt haluavat aina antaa jotakin itsetehtyä, mitä pidän todella kivana juttuna. Kauhea näpertäminenhän noissa on, mutta ihan kivaa puuhaa tuo on. Tässä nyt muutama tulos. Kaavoina käytettiin Tilda kirjasta otettuja kaavoja, joita sitten muokkailtiin, jalkoja, niiden asentoa, vaatteita jne...

Olen tässä jouluostoksia koittanut hoidella, muun homman sivussa. Missään mielessä en voi sanoa hommasta pitäväni, en todellakaan. Ei ole mun juttuni sitten ollenkaan, mutta se nyt ei ollut se juttu.. Vaan tuo järjetön joka suuntaan ryntäilevä päätön kanalauma tuolla kaupoissa. Ja tämä tarjonta??!!?? Olen useaan otteeseen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohtinut, että tosiaanko suomalaiset(ja vissiinkin ruotsalaisetkin, kyseisen maan ketjujen tarjonnasta päätellen) viettävät joulua pyjamissa, yöpaidoissa, aamutakit yllä, pörrösukat jalassa, jonka päälle kiskastaan aamutossut? Niin ja sitten kaulahuivi, tumput ja pipo?? Näitä kyseisiä tuotteita nimittäin tursuaa joka ikisen kaupan laarit... Ja tämä väen määrä, hulluna rynniminen eteenpäin, pakollinen himo törsätä ne vuoden aikana raavitut eurot??!!?? Vähän niinkuin vahingossa jouduimme yhden lahjan takia käymään viikonloppuna Ideaparkissa, kun erästä lelukauppaa ei lähempää löytynyt. Ja tätä kovasti haluttua lelua tietenkään ei ...