Pikkusukka ja pikku Wee

Eilen pohdin, kun salilta kotiuduin rankan reenin jälkeen Apulin kanssa(joka olisi kotihommia tehnyt, sen tiedän), että miksi ihmeessä pidän edes lomaa? Toki Vernuli soitti minulle matkalle, kun olin kotiin tulossa, että voiko laittaa ruoan alulle, en uskaltanut antaa lupaa, ettei koko talo pala. On kuitenkin sen verran pieni ja vähän laittanut ruokaa. Kotona odotti kaikki tiskit, pyykit ja muut hommat leväällään. Neljä isoa ihmistä talossa ja yksi pienempi, kaikki röhnöttävät olkkarin sohvilla, syövät ja tuijottavat sekä telkkaria, että puhelimia?!?! Juuri olin illalla sanonut, että meillä EI syödä olkkarissa! Kenellekkään ei ollut tullut mieleen laittaa tiskejä koneeseen tms. Toissapäivänä toin 8-litraa tuoremehua ja saman verran laktoositonta maitoa kaupasta, yksi vajaa tölkki oli kaapissa maitoa tänä aamuna ja mehua saman verran. Kuinka vaikea on juoda janoonsa vettä?? Samaten ruoan suhteen. No tänä aamuna ilmoitin, että tänään en laita ruokaa, en tiskejä tms. Keksikööt itse r...

 Muutama kuva päivää paria ennen lunta, aamulla aikaisin työbussipysäkille kävellessä: Tässä pikku hiljaa lapset aloittelevat joulun odotusta. Tai kaippa ne jo sitä enemmänkin hehkuttaisivat, vaan ei ole oikein ehtinyt taas pysähtyä miettimään. Tänään äitini soitteli minulle jo viidennestä kuolemantapauksesta tässä. Alkaa olemaan kyllä aika hurjaa tämä. Tai sitten sitä on vaan tulossa vanhaksi. Itselläni on työpaikan porukan kanssa pikkujoulut ensi viikonloppuna. Niitä tässä odottellaankin ihan innolla. Joskos vähän saisi päätä relattua ja ajatuksia jonnekkin muualle taas välillä. Eihän ne asiat siitä miksikään muutu, mutta onpahan muuta puuhaa... Tännekkin saatiin oikein kunnolla lunta, joten siitä on nyt nautittu sekä työssä, että kotona. Onhan tuo maisema niin kaunis. Järvi ei ole vielä jäätynyt, joten kontrasti on aika jännä, kun tuohon rantaan lähtee kuoniksen kanssa kävelemään. Eli siis tuon meidän koiran ;) Tässä pihasta kuvaa. Tai taitaa olla muistaakseni ...

mökiltä syksymaisemaa Ei tahdo mukana pysyä. Luvattoman vähiin tahtoo näin syksyllä jäädä tämä kirjoittelu. Ei vain muka ole aikaa avata konetta. omppuja piisaa Yleensä käytän nettiä vain puhelimen kautta, olen toivottoman laiska avaamaan konettani. Arki rullaa omaa tahtiaan eteenpäin, koitan kovasti mukana pysyä. Juuri Miisukalle tuossa laskeskelin kauanko on jouluun, kun hän sitä kyseli tuossa aamusella. Kaksi ja puoli kuukautta, käääääk..... Joka vuosi hyvät aikeeni ostaa joululahjat etukäteen valuvat, kuin vesi hanhen selästä, syystä, että en vain muista ja osaa ennakoida ajan kulumista. Sitten ennen joulua hirveällä höögillä koitetaan kaikkea haalia ja rahat on loppu, ennenkuin kissaa ehtii sanoa :(. äiti ja tytär Miisukka aloitti baletin tänä syksynä telinevoimistelun rinnalla ja on kyllä niin tehty hänelle tuo laji. Nauttii tanssimisesta, on muutenkin tuollainen hoikkeliini ja pieni. Rakastaa keijukaismaista sipsuttelua, itsensä p...

kuva lainattu babyshopin sivuilta  Päädyimme Minin kanssa Kuopukseen vaateostoksille, takkia etsiessämme. Siihen hatanpäänvaltatien liikkeeseen, koskaria vastapäätä. Toisessahan(kehräsaaressa) on kotimaiset merkit, tuossa missä kävimme ulkolaiset. Miisukka päätyi omasta valinnastaan ja minun aavistuksenomaisesta vastustuksestani huolimatta siihen Molon kettutakkiin(hopla fox). Takki näytti mun silmiin ihan poikakuosilta ja siinä oli sellaista tietyn vihreää, josta en oikein pidä. Eikä oikein housujakaan ole, kuin mustat tuon kanssa yksiin..... Äääääh... No sanottakoon Minin puolustukseksi, että on kyllä takkia tunnollisesti pitänyt.  Vähiin on taas jäänyt kirjoittelut, mutta koitan nyt tässä kevättä ja kesää kohden ehtiä hieman ahkerammin tähän koneeni ääreen istahtaa. Nykyään tulee hoidettua monet hommat vain ja ainoastaan puhelimen kautta. Kuviakin piti laittaa kovasti, mutta kuinka ollakkaan kamerastani on patterit lopussa ja digijärkkäri on mennyt ...